Art Decon toiminta alkoi Jyväskylässä syksyllä 2004, kun kitaristiveljekset Tuomo ja Mika Suhonen olivat perustamassa yhtyettä ja saivat värvättyä rumpaliksi Olli Kalmarin. Tämä vielä nimeämätön kokoonpano alkoi harjoitella yhdessä Tuomon sävellyksiä ja sekalaisia cover-kappaleita. Kolmikko tarvitsi kipeästi basistia ja laulajaa, mutta sopivia ehdokkaita ei tuntunut löytyvän millään; basistipulma ratkesi lopulta siten, että Mika siirtyi kitarasta bassoon. Laulajakokelaita tuli ja meni tiheään tahtiin, mutta kukaan ei kotiutunut.
Yhtyeen kokonaissointi kaipasi täydennystä, ja kevättalvella 2005 mukaan liittyi kosketinsoittaja Olli Autio. Tässä vaiheessa yhtyeen musiikillinen linja alkoi jossakin määrin selkiytyä: alkuaikojen melko suoraviivaisesta pop-rockista oltiin siirtymässä monimutkaisempaan materiaaliin, ja jäsenten kiinnostus progressiivisena rockina tunnettua tyylisuuntaa kohtaan alkoi kuulua yhä selvemmin omissa kappaleissa.
Pysyvää laulajaa ei ollut löytynyt koko talvena, mutta odotus päättyi viimein alkukesästä 2005, kun laulaja-huilisti Senja Hangaslahti vastasi kutsuun. Nyt kaikki välttämättömät osaset oli saatu kokoon, ja voitiin alkaa kunnolla miettiä kappaleiden sovituksia. Näihin aikoihin yhtyeelle saatiin myös nimi; punnittuaan eri vaihtoehtoja jäsenet tulivat siihen tulokseen, että hallitun koukeroisia ja ajoittain mahtipontisiakin äänimaisemia luovan taiteellishenkisen ryhmän tunnukseksi sopisi Art Deco.
Konsepti oli jo lähes valmis, mutta jotain vielä puuttui. Viimeinen silaus oli kitaristi-laulaja Antti Koivistoinen, joka liittyi yhtyeeseen joulun 2005 alla. Tämän enempää ei tarvittu, ja niin oli aika esittäytyä maailmalle. Jo ennen Antin mukaantuloa oli julkaistu demo Suotuisa ennuste, ja keväällä 2006 Art Deco soitti ensimmäisen keikkansa. Tämä kokoonpano julkaisi sittemmin demon Ohi kylmien katseiden ja esiintyi myös jonkin verran. Vuonna 2008 koettiin taas muutoksia, kun Senja vetäytyi yhtyeestä muiden kiireiden takia.
Art Deco pyrkii laajentamaan toimintaansa mahdollisuuksien mukaan ja hiomaan yhteissoittoaan entistä tiukemmaksi. Myös albumin julkaisemisesta on keskusteltu. Uusia kappaleita syntyy jatkuvasti, ja suuntaus on edelleen vahvasti progevaikutteinen ja omaleimainen.
Terveisiä Vantaalta. Progea mun makuun - laulupainotteista ja kaunista, mutta myös riittävän kompleksista. Niin ikään harvinaisen hyvää suomenkielistä lyriikkaa.
Kiitokset itsellenne, tyylikästä materiaalia pukkaatte tekin ilmoille. Te näytätte vaikuttavan Jyväskylässä. Miltäs kuulostaisi yhteiskeikan virittely sinne päin? Meidän laulaja kun näet asuu kyseisessä kaupungissa.
Kiitokset, mielenkiintoista materiaalia teilläkin. Pitäisikö joskus yrittää jotain yhteiskeikkaa vaikka Jyväskylään, sitten te voisitte tulla vastavierailulle Helsinkiin?
