CURRICULUM VITAE
Synnyin vuonna 1983. Ah, kultainen 80-luku! Ah on muuten sanana aivan ylittämätön. Miten muuten elämää voisi kuvata, kuin sanomalla ”Ah, elämää!”? Lausujan vastuulle jäävät äänenpainot. Tarkastelkaamme ah-sanan käyttöä esimerkin avulla. Julia: ”Ja mielelläni, ah, niin mielelläni Puheeni kieltäisin: vaan muodot pois!? Mua rakastatko?” Tässä ah-sana toimii julki lausuttavan asian merkityksellisyyttä ja ainutkertaisuutta korostavana elementtinä. Shakespeare tunnetusti tiesi mistä naruista vetää. Mutta pysykäämme asiassa. 90-luku. Isäni on keksijätyyppiä. Hän on kehitellyt ah-sanasta jalostuneemman muodon: äh. 90-luvun alussa laman kouraistessa kansakuntaa oli siis ah vaivihkaa muuttunut äh:ksi. Äh ei kaivannut sanoja ympärilleen vaan toimi käytännöllisesti katsoen lähes itsenäisenä entiteettinä. Vuosikymmenen lähetessä loppuaan äh neutralisoitui hieman ja vakiintui useaksi vuodeksi armollisempaan diminutiivimuotoon eäh. Häkkinen oli maailmanmestari, ja ähiseminen sellaisena kansallista identiteettiä heijastelevana sosiaalisen kanssakäymisen erityispiirteenä kuin se koko alkuvuosikymmenen ajan oli totuttu tuntemaan, menetti merkitystään. ”Katsokaa: Suomipoika tanssii ja ruokopilli soi!”, huudettiin Espoon Keilaniemessä lokakuussa 1999. Saatettiin palata taas alkuperäiseen muotoon ah. Nokiasta saammekin oivan aasinsillan nykyhetkeen. Minulle sattui kummia: kännykkäni tipahti vessanpönttöön juuri kun olin vetänyt nupista kakkostarpeen päätteeksi. Tämä aika on opettanut minulle sen, että pysähtyä ei saa, kaikki aika on käytettävä hyödyksi. Mutta mitä on tuo hyöty? Foneettisesti tarkasteltuna tulee mieleen, että hyötyhän on sitä kikkuraista nöyhtää, mitä höylätessä varisee lattialle. Joka tapauksessa tilanne oli se, että puhelimeni kolisteli pitkin putkistoa kohti suurta viemärikaivoa, jonka yllä me päivittäin ajamme raitiovaunuilla virastoihin. Haluan elää siinä uskossa, että on yksi iso viemärikaivo, johon kaikki putket johtavat. Kuvitelmissani se sijaitsee jossain Kaisaniemen puiston tietämillä. Siellä lilluvat tekstiviestini, jotka siis ovat tämän päivän kirjeenvaihtoa. Ostin taannoin divarista Eino Leinon kirjeet L. Onervalle. Minun lapseni ostavat digarista Ilkka Kanervan tekstiviestit J. Tukiaiselle. Koin outoa luopumisen haikeutta. Koko pönttöepisodissa oli kohtalonomaisuus niin kouriintuntuvasti läsnä, että päätin olla ennalta määräämättömän ajan kokonaan ilman puhelinta. Kukaan ei soittaisi. Huolestuisivatko ystäväni? Tulisivatko ovelle kolkuttelemaan ja haistelemaan postiluukusta? Säikäyttäisinkö heidät huutamalla madalletulla äänellä: ”Ah, antakaa minun kuolla, nyt olen saanut elää riittämiin. Tämä on toiveitteni päätepiste. Oi siunattu hetki!”? Outoon pyhyyden tunteeseen sekoittui hiljalleen kotoisaa naurettavuutta, ja päätin palata asiaan aamulla.
lucky star dropped on earth 1 night, and it asked me "what do you want? a million dollars or a true friend?". I chose a million dollars .....because i already got YOU.
*Send this to 10 of your friends of my space, If you get this back your a friend*
000000000000000_000000000000000 00000000000000___00000000000000 0000000000000_____0000000000000 000000000000_______000000000000 00000000000_________00000000000 00___________________________00 00000______*FRIEND*______00000 000000 _________________0000000 0000000_________________0000000 000000_________0_________000000 00000_______0000000_______00000 0000_____0000000000000_____0000 000___0000000000000000000___000 00__00000000000000000000000__00 0000000000000000000000000000000 YOU WERE VOTED ONE OF THE SWEETEST FRIENDS ON MYSPACE"
IF YOU GET JUST ONE: YOU'RE A LOSER. 2: ABOVE LOSER. 3: SWEET. 4: LOVED. 5: POPULAR.
Kiitos Olavi lisäyksestä! Hurahdin sun musiikkiin viime lauantain Riksun keikalla, minne osuin ihan sattumalta. Musiikkisi on mahtavaa ja olet muutenkin aika ihana. :)
Kiitosta Myspace-ystävyydestä ^^ Vieläkös on muuten mahdollista lähettää perinteistä matopostia? En ainakaan kunnon osotetta löytänyt mistään. Onnea keikkakesään, enää vuosi niin minäkin pääsen keikoille, kun yleensä aina Tampereella k-18 :(
