MySpace 

Kauko Röyhkä, Jussi Lehtisalo ja Mika Rättö julkistavat viime vuonna alkaneen yhteistyönsä tulokset 18.02.2009.Tällöin julkaistaan Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo -yhtyeen ensimmäinen albumi ”Hiekkarantaa”.

KAUKO RÖYHKÄ: Keväällä 2008 olin keikalla Porissa ja kävin Jussi Lehtisalon luona. Silloin huomasimme, että vaikka arvostimme toistemme työtä, emme olleet tehneet mitään yhdessä.
JUSSI LEHTISALO: Pari päivää sen jälkeen sain Röyhkältä sähköpostin, että hän on tehnyt viisi biisiä.Vastasin, että minä teen sitten myös. Niin se alkoi.
Sanoituksista ja laulamisesta yksin vastaava Röyhkä keksi hyödyntää vanhoja arkistojaan.
KR: Löysin laatikon pohjalta nipun muutaman vuoden takaisia iskelmätekstejä, joita olin yrittänyt huonolla menestyksellä tarjota eri tuottajille. Lauloin nämä tekstit omien ja Jussin sävellysten päälle. Parissa viikossa meillä oli kasassa levyllinen hauskalta ja erilaiselta kuulostavaa materiaalia.
JL: Omalta osaltani mielenkiintoisinta on ollut se, etten ollut aiemmin juuri tehnyt mitään pop-sävellyksiä, toistuvia a- ja b-osia ja kertosäkeitä. Sain siihen aika huolettoman otteen.
Lehtisalon ehdotuksesta projektiin otettiin mukaan myös hänen läheisin työtoverinsa Mika Rättö. Yhteiset kesämökki-äänityssessiot järjestettiin lokakuussa 2008.
MIKA RÄTTÖ: Se oli kuin mikä tahansa Circlen tai Rättö ja Lehtisalon sessio. Röyhkän metodit ja työmoraali oli täysin samanlaiset kuin meilläkin. Siinä ei mene ihmettelyyn ja pölisemiseen ja pelkäämiseen aikaa vaan kaikki energia menee suoraan tekemiseen.
KR: Se oli hauskaa ja vaivatonta. Lauloin parissa päivässä 18 biisiä. Pojat yllyttivät minua soittamaan kitarasooloja. Omilla levyilläni olen soittanut aika vähän, koska tyylini ei ole sopinut muiden soittajien meininkiin. Nyt sain revittää sieluni pohjasta.
Syksyn aikana kuvattiin myös Röyhkän käsikirjoittama ja ohjaama musiikkivideo "Hiekkarantaa"-kappaleeseen. Yhteisprojektiin on pikkuhiljaa soluttautunut koko Rättö ja Lehtisalo -yhtye. Muutaman viikon klubikiertue alkaa helmikuun lopulla.
JL: Se tulee olemaan jännää ja haastavaa. Bändi on loppujen lopuksi kaikessa kiinnostavuudessaan aika amatöörimäinen. Se ei ole mitenkään varmaa, että osaamme toimia sillä tasolla, millä Röyhkä on tottunut muiden bändiensä kanssa toimimaan.
MR: Se ei saisi jäädä miksikään taustakomppailuksi myöskään. Jos tässä aletaan silittelemään ja hymyilemään, niin sitten ollaan metsässä. Se täytyy saada ryöpsähtämään käsistä: avant-gardea,tanssikoreografioita ja kaiken maailman noisea pitää saada sotkettua joukkoon.
Tuleva albumi on tekijöilleenkin toistaiseksi vielä jäsentymätön teos.
KR: Mistä siinä on kysymys? Vaihtoehtorock kohtaa iskelmän? En keksi ketään, joka olisi koskaan yrittänyt tehdä jotain tämän levyn kaltaista. Jos sanoituksia kuuntelee, niin levy on tilitys pakkomielteisestä suhtautumisesta naissukupuoleen.
JL: Minusta teksteissä on paljon syvyyttä. Tätä aikaa on käsitelty tosi hyvin - tosi kriittisesti, sanoisin. Levy voisi ihan hyvin kertoa vaikka syrjäytymisestä. Mielenkiintoista nähdä, millaisen yleisön se tavoittaa vai onko se täysin väliinputoaja, mahdotonta arvioida.
MR: Oli hauska ajatus, että Röyhkä otti vanhoja sanoituksia käyttöön, eikä mystifioinut sitä tekemistä sen enempää. Kyllä kuulijan pää luo sitten jonkinlaiset merkitykset niihin. Lopputulos on kuitenkin vakavaa, juuri sopivan vakavasti otettavaa musiikkia.
Koska esikoislevyltä jäi yli useita kappaleita, mahdollisuudet yhteistyön jatkumiselle ovat hyvät. Tarkempia suunnitelmia ei ole tehty mutta kakkosalbumi on jo saanut työnimekseen "Tappajahai 2".
JL: Tämä ensimmäinen teos - saattaa olla liikaa kuviteltu, että tällä ravisteltaisiin vallitsevaa musiikkikulttuuria - mutta sanotaan näin, että tästä ei voi mennä kuin vielä omituisempaan suuntaan. Näin ainakin toivon.