RUOKO Suunnitelma "Karheaa ja juurevaa säröbluesrokkia suomenkielellä esittävä yhtye lähtee kiukkuiseen meuhkaan heti kuuden biisin EP:n avausraidalla Kerää kamas. Panu Paunosen viskinkarhea tulkinta sopii hyvin niin kiukkuiseen kaahaukseen kuin Mustan sydämen tarttuvaan letkeämpään fiilistelyyn. Verrokkeina voi edelleen pitää Tuomari Nurmiota ja Dave Lindholmia, mutta ainakin tällä äänitteellä esikuvat kuuluvat sopivissa määrin, ei liikaa. I got a Message to you Takkutukka käyttää reggaeta tuodakseen ilmi genreen yleiseen ajatussuuntaan verrattuna hiukan vastakkaisen näkemyksen pilvenpolton järjellisyydestä. Päätösraidalla Vaikee yhtye lähestyy jo lähes harrasta soulia. Pohjoisessa kumpuava Etelän soundi toimii ainakin Ruo´on kohdalla melkoisen hyvin." -Ilkka Valpasvuo, Desibeli.net RUOKO Suunnitelma "Sielukasta bluesrokkia suomenkielellä veivaava Ruoko nosti riman korkealle jo 2004 julkaistulla Takaisin alkuun -omakustanne-EP:llään. Uusi Suunnitelma-EP, painii samojen perusasioiden parissa kun aikaisemmatkin julkaisut, mutta uudella tuotoksella biisimateriaalin ääripäitä on työnnettu entistä kauemmaksi toisistaan. Orkesterin tyylitajuista soitantoa ja vokalistin omaperäistä tulkintatyyliä ei voi kun ihastella. Bändin vaikutteet ovat havaittavissa, mutta orkesteri soundaa sen verran persoonalliselta, että vaikutteet pysyvät mukavasti taka-alalla. Suunnitelma-EP esittelee bändin erittäin monipuolisena, sillä biisimateriaalissa liikutaan raskaasta bluesrokista aina tunnelmallisiin fiilistelybiiseihin saakka.
Vaikka Ruoko onkin varsin vakavasti otettava bändi, löytyy biisimateriaalista pienoista huumorin siementäkin. Sanoitusosastolla Panu Paunonen on mies paikallaan, sillä omaperäinen sanoitustyyli ja sanoilla leikkiminen on miehellä hyvin hallinnassa. Suunnitelma on tasokas julkaisu, jonka erityyliset biisit nitoutuvat yhdessä tasokkaaksi kokonaisuudeksi. Eriskummallista on huomata, että levy on muutamaa slide-sooloa lukuunottamatta vedetty livenä sisään studiossa. Tuotoksen bonusbiisinä kuullaan Täti Moonika uusituilla sanoilla, joka yllättäen jaksoi jopa naurattaa ainakin ensimmäisen kuuntelukerran. Uskomatonta mutta totta." -Olli Rinnekangas, Imperiumi.net RUOKO Suunnitelma
Olin myyty jo Kerää kamas –biisin aloittavan lyhyen ja nopean kitaralurituksen aikana. Ruoko vetää rämeistä rokkiaan pirun makeasti ja syvällä bluesfiiliksellä. Aloitusraidasta tulee mieleen deltabluesiin haksahtanut Motörhead, mutta seuraavalla Talo joen rannalla –raidalla mennään Tuomari Nurmio –fiiliksiin. Suomenkieliset blues-klisee-tekstit toimivat, koska ne on uskallettu vetää tarpeeksi pitkälle. Olin myyty jo Kerää kamas –biisin aloittavan lyhyen ja nopean kitaralurituksen aikana. Ruoko vetää rämeistä rokkiaan pirun makeasti ja syvällä bluesfiiliksellä. Aloitusraidasta tulee mieleen deltabluesiin haksahtanut Motörhead, mutta seuraavalla Talo joen rannalla –raidalla mennään Tuomari Nurmio –fiiliksiin. Suomenkieliset blues-klisee-tekstit toimivat, koska ne on uskallettu vetää tarpeeksi pitkälle. Panun karhea, paikoin hieman laiska ja paikoin ärhentelevä laulu sopii tyyliin täydellisesti ja muukin bändi vetää homman juuri kuten pitää. Äijät eivät ole minulle tuttuja, eikä saatteesta infoa löydy, mutta tuskinpa tässä on ensikertalaiset asialla. Äkkinäisesti purkautuvissa kitaralickeissä kuuluu tyylin syvä sisäistäminen ja rytmiryhmä vetää vastustamattomasti. Bändin taidoista kertoo paljon sekin, että biisit on vedetty narulle lähestulkoon kokonaan livenä. Pilvenpolton tyhmentävästä vaikutuksesta julistava reggaebiisi on ihan hauska, mutta se on myös kokonaisuutta sotkeva tyylirikko. Soundi 8/ 2007 RUOKO Suunnitelma (1) Kerää kamas (2) Talo joen rannalla (3) Musta sydän (4) Sun nimeen (5) I got a message to you takkutukka (6) Vaikee (7) Tätisetämoonika "Ruoko on kolmihenkinen Southernrockin ja raskaan itsetehdyn kansanmusiikin äänekäs äänenkannattaja, jonka viimeinen tuotos Suunnitelma on pantu purkkiin vuoden 2006 loppumetreillä. Levyllä on mukana perustrion lisäksi myös vahvasti esillä olevat urut. Vajaan puolen tunnin mini-CD:n (vai onko tämä CD-EP vai maxijotakin?) kuuteen viralliseen kappaleeseen mahtuu monenlaista rakennetta. (7) on minulle vielä aukeamattomasta syystä nykyvuosiin liittyvän käytännön mukainen ylläristyge, jonka nimen olen siis keksinyt ihan itse. Joka tapauksessa päätösbiisissä vedetään lastenralli Täti Monika transuversiona. (6) on letun vaikuttavin hituri, vinkukitaran ryydittämä syvän etelän deepsoulpala. Liideri/laulaja/kitaristi/biisintekijä Panu Paunonen on erittäin vakuuttava karkeahöyläkurkku, joka malttaa jättää karjumisen melkein kokonaan väliin. (5) on hauska kommentti jukkapoikamaiseen julistukseen sen omilla aseilla ja keinuu rootsreggaerytmiin tehokkaasti. Levyraatikommenttina: Tätä olis kiva tanssia. (4) julistaa winterin/zztopin ja muiden aakkosten loppupäästä löytyvien etelän jyystäjien tyylillä tekevänsä kaiken "sun nimeen", vaikka kuulostaa siltä, etää puhutaan minäittestä. No, sä et voi aina tajuta mitä laulujen sanoissa kerrotaan. (3) sisältää samantyyppistä rokin räimettä viuhuvin slidekitaroin ja Paunosen rähinä toimii karjutyyliin tällaisissa teoksissa mielestäni parhaiten. Vanhaa balladiperinnettä päivittävä (2) kertoo boogien kuljettamana hilpeän stoorin laukauksineen, synkkine virtoineen jne. Tätä tunkiota on tonkinut näyttävimmin Tuomari Nurmio, mutta möyheä maa antaa tilaa muillekin talikonkäyttäjille. Lopuksi levyn aloittava (1) on hc-punkin tinneriltä tuoksuvassa hengessä rykäisty parisuhdetilitys, mittaakin ko. genren parhaita piirteitä kunnioittaen alle kaksi minuuttia. Näin mentiin tyvestä ruokoon ja kuopaistiin vähän juuriakin. Melkoista remellystä siis ja bändin vahvuus ja heikkous taitaa olla yksi ja sama asia: materiaalin kirjavuus." -Harri Suokas, Blues news RUOKO Takaisin alkuun "Suomenkielistä bluesrokkia kokenein ja varmoin ottein soittava Ruoko on tällä kertaa julkaissut kahdeksasta kappaleesta koostuvan omakustannelevyn nimeltään Takaisin alkuun. Levy koostuu jammailupohjaisesta soitannosta, johon on otettu vaikutteita mm. Tuomari Nurmion ja Dave Lindholmin musiikista ja tajunnanvirrasta. Panu Paunosen sielukkaan laulutekniikan ehdoilla biisit etenevät, laulajan omaperäisen äänenkäytön ansiosta bändi soundaa omaperäiseltä. Promolevy ei soitannollisesti eroa paljoakaan bändin edellisestä demonauhoituksesta, ainoastaan biisivalikoima on monipuolisempaa ja sävellykset on huomattavasti moni-ilmeisempiä. Levyn alkupään biisien akustispohjainen soitto toimii hyvänä vastapainona loppupään energisemmälle ja särmikkäämmälle ulosannille.
Levyn viides biisi Pistä vauhtii on levyn menevin bluesrykäisy, joka tyylillisesti hieman eroaa levyn muusta materiaalista, biisi siis on täysin nimensä mukainen. Tällä kertaa äänitteen soundimaailma on huomattavasti selkeämpi ja monipuolisempi kuin edellisellä julkaisulla. Bändin sanoitustyyli on tavallisuudesta poikkeavaa tajunnanvirtaa, bändi ei siis tyydy kierrättämään suomalaisia rock-kliseitä. Takaisin alkuun on tasainen paketti, jolta erottuu edukseen levyn aloittava Pimeään -kappale, jos levyltä pitää erotella se selvin hittibiisi, niin tämän arvon biisi ansaitsee. Tuotoksen omaperäinen lyyrinen anti kruunaa muutenkin toimivan musiikkikokonaisuuden, Ruokossa on potentiaalia." -Olli Rinnekangas, Imperiumi.net RUOKO Viimeinen Virhe Ruoko lataa hirvitorrakastaan rahisevaa ja varsin kotimaisen kuuloista bluesrokkia sitäkin rapisevimmilla, muttei tosin kovin onnistuneilla autotallituhnusoundeilla. Maanläheisen vetoavaa särmää triolta löytyy, muttei toisaalta niin paljon, etteikö olisi vielä varaa hioa. Yhtyeen soitanto ja sovitukset eivät toimi aivan yhtä tasokkaasti kuin suhteellisen sielukkaat vokaalit. Eroaa kiekko ainakin harmaasta massasta siinä mielessä, että yleensä suomalaisissa demoissa ja omakustanteissa tämä on lähes poikkeuksetta toisin päin. Jotenkin tiiviimpää ilmaisua olisin kyllä toivonut kuulevani. Viimeinen Virhe sisältää ajoittain liiankin selkeitä Tuomari Nurmio -assosiaatioita. Lyriikoiden puolella myös Kauko Röyhkä käväisee mielessä. Paikoittain ei suoran vertailukohteilta lainailun mahdollisuuttakaan voida sulkea pois. Tälläiset yksityiskohdat saavat kulmakarvat harmillisen toispuoleisesti koholle. J'accuse? En kuitenkaan vielä näillä todisteilla. Selkeimmin Ruoko eroaa tusinademotuksesta lyriikoiden yhtenäisellä, selkällä linjauksella. Virkistävää huomata, että joku edes yrittää lähestyä suomalaista lyriikkaa muusta kuin "ketoon"-, tai "vaimo lähti ja lapset kuoli" -näkökulmasta. Oma juttu tuntuukin (hyvine ja huonoine puolineen) olevan jotakuinkin kasassa - hyvä hyvä, mutta nyt sitä tulisi vielä ronskisti uskaliaammin kehittää enemmän yhtyeen itsensä kuuloiseksi. Toivotaan, ettei tämä jää bändin viimeiseksi virheeksi. -Tommi Hartikainen, Noise.fi RUOKO Viimeinen Virhe
Ruoko -niminen bluespohjainen rootsrock ryhmittymä on saanut aikaan Viimeinen Virhe -nimeä kantavan julkaisunsa. Bändi tunnettiin ennen paremmin englanninkielisenä stoner rock -bändi Reed:inä.
Nimensä mukainen ei tämä tuotos ei todellakaan ole, vaan tällä trion kokoisella bändillä on pullat erittäin hyvin uunissa. Bändi soittaa särmikästä bluespohjaista musiikkiaan erittäin varmoin ja kokenein ottein. Bändin soundiin vaikuttavat tekijät on kuultavissa Tuomari Nurmion ja bluesimman Kolmannen Naisen lisäksi ulkolaisten bluesrock -bändien keskuudesta, Ruoko on saanut suomenkielisen lyriikan istumaan musiikkiinsa erittäin hyvin. Biiseissä on vahva jammailupohjaisen soiton tatsi. Laulaja-kitaristi Panu Paunosen laulutekniikka on vahvan särmikäs, myös sanojen tulkinta on selkeätä, eikä sanoituksia näin ollen tarvitse jäädä arvailemaan.
Ruoko on kaikin puolin valmiin ammattitaitoinen bändi, vain ainoastaan kitaristilta olisin odottanut hetkellisesti hivenen enemmän irrotteluja, tuntuu että kitaristi hieman säästelee soittohalujaan etenkin soolojen osalta. Ruokon musiikki toimii varmaan vielä paremmin livetilanteessa, voin kuvitella bändin soittavan hämyisen usvaisessa rockbaarissa, siellä bändi taatusti jammailisi hyvällä fiilispohjalla. Viimeinen Virhe -niminen bluespohjainen rootsrock ryhmittymä on saanut aikaan -nimeä kantavan julkaisunsa. Bändi tunnettiin ennen paremmin englanninkielisenä stoner rock -bändi Reed:inä.Nimensä mukainen ei tämä tuotos ei todellakaan ole, vaan tällä trion kokoisella bändillä on pullat erittäin hyvin uunissa. Bändi soittaa särmikästä bluespohjaista musiikkiaan erittäin varmoin ja kokenein ottein. Bändin soundiin vaikuttavat tekijät on kuultavissa Tuomari Nurmion ja bluesimman Kolmannen Naisen lisäksi ulkolaisten bluesrock -bändien keskuudesta, Ruoko on saanut suomenkielisen lyriikan istumaan musiikkiinsa erittäin hyvin. Biiseissä on vahva jammailupohjaisen soiton tatsi. Laulaja-kitaristi Panu Paunosen laulutekniikka on vahvan särmikäs, myös sanojen tulkinta on selkeätä, eikä sanoituksia näin ollen tarvitse jäädä arvailemaan.Ruoko on kaikin puolin valmiin ammattitaitoinen bändi, vain ainoastaan kitaristilta olisin odottanut hetkellisesti hivenen enemmän irrotteluja, tuntuu että kitaristi hieman säästelee soittohalujaan etenkin soolojen osalta. Ruokon musiikki toimii varmaan vielä paremmin livetilanteessa, voin kuvitella bändin soittavan hämyisen usvaisessa rockbaarissa, siellä bändi taatusti jammailisi hyvällä fiilispohjalla. -Olli Rinnekangas, Imperiumi.net http://www.imperiumi.net/dem_2.php?id=1736 http://www.soundi.fi/node/6662 http://desibeli.net/arvostelu/3038 http://www.imperiumi.net/dem_2.php?id=945 http://www.noise.fi/levyarvostelut/index.php?id=2247 http://www.imperiumi.net/dem_2.php?id=817 p> http://www.youtube.com/user/Ruokotube
|
Online Now!
