Timo Rautiainen: laulu, kitara, mandoliini, mandola
Jarkko Petosalmi: kitara (2007->)
Peter Engberg: kitara, kielisoittimet (2006->)
Nils Ursin: basso (2006->)
Jussi Lampi: rummut, taustalaulu (2006 ->)
Alexander Kuoppala: kitara (2006)
Tuomas Holopainen: koskettimet (2006)
Tauon alkaminen tuotti yllätyksen. Kun viimeiset Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -keikat syksyllä 2004 oli soitettu eikä mitään velvoitteita enää ollut, Timo Rautiaisen päässä alkoivat soida uudet biisiaihiot. Kun ne eivät jättäneet Timoa rauhaan, kypsyi ajatus soololevyn julkaisemisesta.
Rautiainen kasasi kiirehtimättä niin materiaalia kuin sen toteuttamiseen soveltuvan kokoonpanonkin. Avain ensimmäisen sooloalbumin syntyyn oli se, että Rautiaisen ei tarvinnut enää miettiä mikä soveltuu parhaiten olemassaolevalle kokoonpanolle: biisit saivat ottaa luontevimmalta tuntuvan hahmonsa. Kappale alkaa mandoliinilla, kulkee countryna tai jyrähtää tylymmin kuin koskaan aikaisemmin: mitä vain, mikä tuntuu oikealta. Ilman kaavoja, ilman pakkoa. Levyn instrumentit ja soittajat valikoituivat kappaleiden toteuttamisen ehdoilla, henkilökemian toimivuutta unohtamatta.
Sarvivuori, Timo Rautiaisen ensimmäinen sooloalbumi ei merkinnyt selän kääntämistä menneisyydelle. Siihen ei ollut tarvetta. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus pisti viime vuosituhannen loppumetreillä suomalaisen rockmusiikin palikat uuteen järjestykseen ja piirsi marginaalin ja mainstreamin rajat nykyisille paikoilleen (http://netti.nic.fi/~mattlar/niskalaukaus/frames.html -> Biografia). On hyvä muistaa, että ennen Niskalaukauksen aikaa ajatus tasokkaasta suomenkielisestä metallipainotteisesta musiikista tuntui useimpien mielestä mahdottomalta. Trio Niskalaukaus jäi määrittelemättömän pituiselle tauolle vuonna 2004 julkaistun Kylmä tila –albuminsa jälkeen ja lopetti virallisesti toimintansa marraskuussa 2006. Lopettamispäätöksen takaa löytyi näkemys siitä, että jokaiselle jäsenelleen paljon merkinnyt kokoonpano ansaitsi mieluummin arvokkaan lopun kuin hapuilevan jatkon tai tyytymisen vanhan toistamiseen. (http://netti.nic.fi/~mattlar/niskalaukaus/frames.html -> Uutiset).
Ensimmäinen Sarvivuorelta lohkaistu single Punainen viiva ilmestyi 22. maaliskuuta 2006, ja se nousi suoraan singlelistan kärkeen. Sarvivuori julkaistiin 26. huhtikuuta, ja se nousi parhaimmillaan albumilistan toiseksi. Kesäkuun alussa Sarvivuorelta irrotettiin toinen single Sinulle, ja marraskuussa vielä Uskonnonpastori, joka piti sisällään myös kesän festivaaleilta taltioitua materiaalia.
Kesäkuun puolivälistä syyskuulle jatkunut, pääasiassa festivaaleja kolunnut Sarvivuori-kiertue oli menestys ja antoi hyvän pohjan tulevalle. Kiertueen päätyttyä Timo palasi biisinteon pariin, ja maaliskuussa 2007 alkoivat toisen sooloalbumin nauhoitukset. Studioon sulkeutui ryhmä, joka oli Alexander Kuoppalan korvannutta Jarkko Petosalmea lukuun ottamatta sama kuin Sarvivuoren aikainen livekokoonpanokin. Sarvivuoren studiosessioissa koskettimia soittaneella Tuomas Holopaisella oli tällä kertaa omat ymmärrettävät kiireensä, eikä hänen tilalleen otettu uutta soittajaa. Uusi albumi sai nimekseen Loppuun ajettu, ja sen julkaisupäivä oli 23.5.07. Loppuun ajetulta lohkaistiin yksi single, Outolintu, joka ilmestyi toukokuun 11. päivänä. Keikoilla Timo Rautiaisen kokoonpano nähtiin touko-kesäkuun vaihteesta elokuun puoliväliin saakka.
Haloo ystävät, haloo toverit. Ahjon esikoispitkäsoitto Talvi vasta kerää voimiaan julkaistaan 30.10.09. Uusia biisejä myspacessa, levy löytyy Äxästä. Tästä.
